Kiireisen ihmisen on helppo kantaa kortensa varainkeruukekoon ja raottaa lompakkoaan. Se kuitenkin asettaa varainkeruutyötä tekevät eriarvoiseen asemaan, koska he käyttävät varojen hankintaan omaa aikaansa ja työpanostaan. Kummallekaan tavalle ei voi laskea vertailukelpoista rahallista arvoa.
Jos Maija Meikäläinen tekee varainkeruutyötä kymmenen tuntia omalla ajallaan ja ansaitsee sillä yhteiseen kassaan 200 euroa, onko reilua että Heikki Helppovirta käyttää omaa aikaansa minuutin ja maksaa saman summan omalta tililtään?
Miten kuvittelisit keskustelun Maijan ja Heikin välillä onnistuvan, jos Maija pyytäisi Heikkiä maksamaan esimerkiksi 50 euroa ylimääräistä? Ehdotus ei todennäköisesti Heikin mielestä olisi kovin reilu.
Suomi – vapaaehtoistyön luvattu maa
SLU:n teettämän tutkimuksen mukaan pelkästään liikunnan parissa on 500 000 vapaaehtoistoimijaa. Yhdessä aktiivisten aikuisten ja kannatusjäsenten kanssa määrä nousee noin miljoonaan. Vapaaehtoistoimijat tekevät vapaaehtoistyötä keskimäärin 10 tuntia kuukaudessa liikunnan parissa. Se tarkoittaa vuodessa noin 2500 henkilötyövuotta. On siis kyseessä melkoisen mittava määrä joko työtä tai euroja. Varainhankintatehtävissä on tästä määrästä vajaa kolmannes, eli 800 henkilötyövuotta.
Toki elämäntilanne ja taloudelliset resurssit ohjaavat valintaa näiden kahden vaihtoehdon välillä, mutta esitän silti mielestäni aiheellisen kysymyksen:
Valitsetko varainkeruutempauksen vai maksatko kylmällä käteisellä?