Kun omassa teini-iässäni halusin jotain, en pyytänyt rahaa äidiltä, vaan menin töihin. Nähtyäni Suomalaisen kirjakaupan ikkunassa kirkkaanpunaisen kirjoituskoneen, rakastuin ensisilmäyksellä ja päätin saada sen. Kävin samalla viikolla työhaastattelussa ja pian jo kuljetin pyörän tarakalla, sen sivurepuissa sekä selässäni mainoslehtisiä. Jakelualue oli haastava; pelkkiä hissittömiä kerrostaloja ja kaiken lisäksi mitä kamalin vuodenaika. Katuja peitti joko räntäsohjosotku tai kasvoja hakkasi vaakasuorassa päälle käyvä jääpuikkolumi. Ja aina oli kiire, sillä jakelu piti hoitaa ennen kuin talojen alaovet lukitaan. Itkin rappukäytävissä lukuisat kerrat, mutta halusin sen kirjoituskoneen ja sen myös viimein sain enkä unohda koskaan sitä aurinkoista talvipäivää, kun kuljin kotiin kone kassissa.
Jos teinini himoitsevat mielestäni turhan kalliita merkkifarkkuja, tarjoan heille mahdollisuuden ansaita rahansa itse. Vetosin aikaisemmin edelliseen, mutta kuultuani tarpeeksi monta kertaa, että sinä olet sinä ja me ollaan me tai ennen oli ennen ja nyt on nyt, lopetin suosiolla. Ja tottahan se on.
Nykyään on kiire saada se mitä haluaa saman tien, sillä pian hankintakohteen jo korvaa edellistä parempi vaihtoehto. Hektinen elämänrytmi vaatii myös vanhan kunnon kuukausirahan sijaan ihan uudet keinot tienata rahaa ja vähän äkkiä kanssa ja tätä varten on olemassa muun muassa yrittäjyys, joka parhaimmillaan takaa tasaiset tulot, vaikkei kuitenkaan ihan heti tänään. Joten saavat etsiä rahanlähteekseen kevyempää kenttätyötä, pääasia, että etsivät ja löydettyään käyttävät palkkansa parhaaksi katsomallaan tavalla. En puutu.
Sanotaan, että yrittäjyys tulee verenperintönä. Totta, jos nimittäin omaa tietynlaisen luonteen. Se voi olla myös hyvä vaihtoehto sellaiselle yrittäjäperheen jälkikasvulle, joka on nähnyt pienestä pitäen mitä tämä käytännössä tarkoittaa, kokenut vanhempiensa kautta konkreettisesti nousut ja laskut, konkurssin tai onnistumisen tuoman hyvän ja edelleen haluaa perustaa oman yrityksen.
En kuitenkaan suosittele tätä läheisilleni, en ainakaan ensimmäisenä vaihtoehtona ansaita, vaikka itse omaankin kyvyn muuttaa ideat rahaksi. Sillä omissa kotineliöissäni liikeideoita keksii ja pyrkii toteuttamaan ainoastaan se tytär, jolla rahat valuvat sormien välistä sitä mukaan, kun ne ilmestyvät kämmenelle, joten kannustukseni on nolla siihen asti, kun hän osoittaa vähäisimpiäkään säästämisominaisuuksia.
Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi
Näin taannoin ohjelman, jossa nuori herra oli kehittänyt aivan loistavan liikeidean: hän haki kotitalouksista ongelmajätekodinkoneita –ja elektroniikkaa veloittaen määrittelemänsä listahinnan kustakin esineestä erikseen. Isä kuskasi poikaa asiakkaan luota kaatopaikan kierrätyspisteeseen ja kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä. Hyvä idea, hienosti toteutettu, erittäin tätä päivää ja kannustettavaa. Myös lastenhoito –tai koiranulkoilutus –palvelut kuulostavat kasvun kannalta hienoilta vaihtoehdoilta, sillä niihin liittyy vastuu. Ja jos kotoa ei löydy käytännönapua, sen voi hakea muualta.
Yksi Pilkkosten yhteistyökumppaneista on Suomen suurin nuorisojärjestö 4H -liitto, joka järjestää työelämäkursseja, jotka pyrkivät syventämään nuoren osaamista ja joissa ammattiohjaaja antaa tarvittavat työkalut oman yrityksen perustamiseen.
Liiton kasvatusajattelun peruskivenä on neljä H-kirjainta ja tekemällä oppimisen käytännönläheinen toimintamenetelmä. Järjestö toteuttaa näistä lähtökohdista yrittäjyys- ja kansalaiskasvatusta. Neljän H:n perustana ovat: Head, Hands, Heart ja Health eli Harkinta, Harjaannus, Hyvyys ja Hyvinvointi. Liitto tarjoaa kursseja ja tietopaketteja asiasta kiinnostuneille nuorille.
4H myös auttaa, jos haluaa kokeilla yrityksen perustamista, bisneksen pyörittämistä tai yrittäjänä oloa. 4H on helppo tapa kokeilla, onko yrittäjyys se oma juttu, sillä riskit ovat pienet ja ohjaaja on aina apuna. 4H-Yrityksessä pääsee kokeilemaan taitojaan ja osoittamaan osaamistaan.
Onko lapsellasi yrittäjägeeni ja jos on, miten se ilmenee?
Katja Ståhl
Kirjoittaja on kotiäiti ja toimittaja.