Suomi on yhdistystoiminnan luvattu maa, kuten tavataan sanoa. Eikä sanonta ole tosiaankaan katteeton – maassamme toimii noin 130 000 erilaista yhdistystä. Kaikki näistä eivät tietenkään ole aktiivisia, mutta arviolta reilusti yli puolet kuitenkin ovat. Järjestöjen kenttä on monipuolinen ja suurin osa vapaaehtoistyöstä tapahtuu järjestöjen puitteissa. Ylivoimaisesti suosituinta järjestötoimintaa on urheilu ja liikunta eri muodoissaan.
Olipa järjestötoiminta sisällöltään sitten mitä tahansa, aktiivinen yhdistys joka tapauksessa tarvitsee varoja toiminnan pyörittämiseen ja aktiviteettien järjestämiseen. Yhdistyksen varainhankinta ja varainkeruu ovat jotakin, mitä aktiivisilla yhdistyksillä ja järjestöillä ei ole varaa laiminlyödä.
Monille yhdistyksille leijonanosan varainhankinnasta muodostavat jäsenmaksut, tämän ohella kerätään usein erillistä kannatusjäsenmaksua esimerkiksi yrityksiltä. Moni yhdistys saa myös apua julkiselta sektorilta, valtiolta, kunnilta ja erilaisista hankkeista esimerkiksi Euroopan Unionilta. Hankerahoituksen järjestäminen ja avustusten hakeminen ovat oma maailmansa, joka vaatii usein suurta perehtymistä ja kosolti aikaa.
Useasti helpompi sekä nopeammassa aikataulussa toteutettava tapa hankkia rahaa yhdistykselle ovat erilaiset varainhankintakampanjat. Tällöin on monesti olemassa jokin tietty tavoite, yhteinen päämäärä, johon varoja kerätään. Tässä muodossa toteutettavaan varainhankintaan liittyy usein läheisesti myös kysymys verotuksesta. Pitkään selkeä ohjeistus puuttui kokonaan, jolloin moni yhdistys joutui rajoittamaan erilaisin myyntikampanjoin toteutettavaa varainhankintaa. Pelkona nimittäin oli, että verottaja tulkitsee varainhankinnan suoraan elinkeinotoiminnaksi, jolloin yhdistys joutuu jälkikäteen maksamaan saamastaan tuotosta tuloveroa.
Kesällä 2014 verottajalta saatiin lopulta verotusohje yleishyödyllisille yhteisöille, jota on tähän mennessä jo ehditty päivittääkin. Ohjeistuksesta käy selkeästi ilmi, että yhdistysten on mahdollista tehdä varainhankintaa, jota ei lueta yhdistyksen elinkeinotoiminnaksi. Tällöin tulee kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka, joista tarkemmin seuraavaksi.
Yhdistyksen on oltava yleishyödyllinen yhteisö
Jotta yhdistys ei joutuisi maksamaan varainhankinnasta saamastaan tuotosta tuloveroa, sen on lukeuduttava yleishyödyllisiin yhteisöihin. Kaikki harrasteryhmät tai kannatusyhdistykset eivät kuitenkaan automaattisesti ole verottajan silmissä yleishyödyllisiä yhteisöjä.
Hyvä yleissääntö on, että yhteisön tulee aina olla rekisteröity yhdistys, sillä tuloverolain mukaan rekisteröimätön yhteisö käsitetään verotuksessa yhtymänä. Silloin siihen eivät päde tässä kirjoituksessa esiin tulevat seikat.
Tuloverolain mukaan yleishyödylliseksi yhteisöksi luetaan (rekisteröity) yhteisö, joka
- toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä
- ei kohdista toimintaansa vain rajoitettuihin henkilöpiireihin
- ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä.
Tällaisia ovat muun muassa kylä- ja työväenyhdistykset, nuoriso- ja urheiluseurat sekä näihin rinnastettavat harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävät yhdistykset, kuten kuorot, partiolaiset ja 4H-ryhmät. Kirjo on varsin laaja ja on hyvä huomioida, että verotuskysymyksissä lopullinen arviointi tehdään aina yleisten yleishyödyllisyyden kriteerien perusteella ja tapauskohtaisesti. Ei ole siis valitettavasti mahdollista tehdä täydellistä listausta, jossa voisi luetella kaikki yleishyödyllinen yhteisö -nimikkeen alle kuuluvat ryhmät.
Millaista varainhankintaa yhdistykset voivat tehdä?
Kaikki yhdistykset voivat käytännössä tehdä aivan samanlaista varainhankintaa kuin esimerkiksi koulut ja urheilujoukkueet tekevät. Sellaiset yhdistykset, jotka eivät täytä yleishyödyllisen yhteisön kriteerejä, joutuvat kuitenkin maksamaan saamastaan tuotostaan tuloveroa, sillä varainhankinta katsotaan siinä tapauksessa elinkeinotoiminnaksi.
Myös yleishyödyllisten yhteisöjen tulee huomioida, että niidenkään varainhankinta ei saa täyttää elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä, muutoin tuotosta peritään tulovero. Elinkeinotoiminnalle tyypillisiä piirteitä ovat muun muassa voiton tavoittelu, toiminnan säännöllisyys ja laajuus sekä toimintaa varten palkattu henkilökunta.
Tuloverosta vapaana varainhankintana voidaan toisin sanoen pitää toimintaa, jossa seuraavat ehdot toteutuvat:
- ostaja tietää tietää tukevansa ostoksellaan yhdistyksen toimintaa
- tuotteesta maksetaan ylihintaa, jotta yhdistykselle jää siitä tuotto-osuus
- myynti tapahtuu yhdistyksen jäsenten, ei kenenkään tehtävään palkatun henkilön toimesta
- tuotemyynti suuntautuu vain rajatulle asiakaskunnalle yhdistyksen jäsenten lähipiirissä
- myynti on satunnaista ja kampanjaluonteista, eikä ole olemassa vakituista myyntipistettä
Näin ollen yhdistysten varainhankinta voi pitää sisällään laajan valikoiman erilaisia varainkeruun tapoja, kunhan ne täyttävät yllä mainitut kriteerit. Suosituimpia ovat talkoot, kahvilat ja myyjäiset, erilaisten kulutustavaroiden myynti (sukat, urheilutekstiilit, keksit, vessapaperi, jne.) sekä tapahtumien järjestäminen (esimerkiksi junioreiden turnaukset).
Tarjolla on paljon erilaisia keinoja kasvattaa yhdistysten kassavirtoja ja voit lukea lisää erilaisista varainkeruun tavoista esimerkiksi pikaoppaastamme (pdf).
Jos yhdistyksenne on harkitsemassa varainhankintaa, mutta haluatte vielä lisätietoja verotuksesta, verottajan ohje kokonaisuudessaan löytyy täältä.
Täältä löydät puolestaan esimerkkejä yhdistysten tekemistä onnistuneista myyntikampanjoista.