Mitä eroa on yrittämisellä ja tekemisellä?

Kun lähetin omat tyttäreni ykkösluokkalaisina ensimmäistä kertaa maitokauppaan, he suostuivat siihen vasta, kun lupasin hakupalkan. Kaupasta kotiin palasi tehtävässään onnistunut ja itsestään ylpeä parivaljakko ostos kassissa ja jäätelöviikset naamassa eikä palkkio ollutkaan enää se tärkein asia, vaan jännittävän kynnyksen ylittäminen, isojen tyttöjen tekeminen ja aikuisen varaukseton luottamuslause.

Maitopurkki koki arvonnousun ja joka kerta, kun siitä juotiin, lapset kertoivat kauppareissusta intoa puhkuen jättämättä tarinasta mitään pois. Tyttäreni ovat nyt yläasteella ja kuulevat ikätovereiltaan edelleen, kuinka outoa on, että he tekevät ”aikuisten töitä”, johon toteavat, että ainakin me pärjätään sitten, kun ollaan omillamme. Niin juuri.

Ja uusia kynnyksiä riittää loputtomiin: Viime viikolla nuorimmaiseni tarvitsi rahaa, joten kukkaron avaamisen sijaan ehdotin, että hän käy läpi dvd:t sekä cd:t ja menee myymään ne antikvariaattiin. Tehtävä oli uusi ja aiheutti aluksi suurta epävarmuutta, myyntilausetta hiottiin ja hikoiltiin, mutta hän teki sen ja kahdeksan euron myyntisaalis tuntui taskussa isommalta kuin mitä se todellisuudessa oli ja me molemmat tiedetään, että seuraava kerta tämän asian osalta on jo lastenleikkiä.

Kannusta, rohkaise, luota ja usko

Samaan teemaan sopii Radio Aallon Dynastia –ohjelma syyskuun ensimmäiseltä viikolta, jossa juontaja Kimmo Vehviläinen esitteli Pilkkosetin varainhankinta -tuotteita: Osta hyvät bambupöksyt! Kaikkea sitä isukki joutuu tekemään, jotta pikku piltti pääsee leirikouluun.

Katso Dynastian Facebook-julkaisu aiheesta täältä!

Komppaan Annaa, yhtä kommentoijista, sataprosenttisesti: Laitapas näin yrittäjänpäivänä se muksu myymään itse niitä tuotteita. Kyllä. Jos piltti osaa puhua ja soitella vaikkapa sukulaisille muissa merkeissä, niin miksei myös näissä asioissa ja jos puhelu menee kikatteluksi tai änkytykseksi, niin ei mitään väliä, ainakin hän teki sen eikä vain yrittänyt. Jostainhan se oma-aloitteisuus on aloitettava.

Ymmärrän toki eriasteisen rohkeuden, mutta silti. Kannusta, rohkaise, luota ja usko, niin sinut palkitaan. Ja kun se hetki koittaa, jolloin luokka lähtee keräämiensä varojen avulla retkelle, tämäkin pikkuinen osaa yhdistää osallistumisensa hyvää mieltä tuottavaan lopputulokseen. Hän tietää, että oma panos ratkaisi siinä missä kavereidenkin. Ja hyvät kanssasisaret… tämä ei ole lapsuudenloppu vaan itsetunnonkasvatuskoulu, joka kantaa hedelmää maailman tappiin ja helpottaa myös meidän vanhempien elämää.

Missä asioissa kannustat lastasi yrittämisen sijaan tekemään?

Katja Ståhl

Kirjoittaja on kotiäiti ja toimittaja.