Vierailin erään alakoulun vanhempaintapaamisessa, jossa aktiiviset vanhemmat olivat järjestäneet kahvitarjoilun yhdessä oppilaiden kanssa. Kolme sievää alaluokkalaista tyttöä seisoi kahvipöydän takana. Hiukset oli asianmukaisesti nutturalla ja otsaa koristi sievä hilkka. Esiliinojen reunoissakin oli pitsiä. Kahvi kaadettiin hopeisesta kannusta oikeisiin posliinikuppeihin. Kun tiedustelin, mitä kahvi ja toscakakku yhteensä kustantavat, tytöt totesivat yhdestä suusta että maksu on vapaaehtoinen ja raha menee lyhentämättömänä koko koulun teatteritapahtumaan.
Yksi kolmesta pikkupiiasta lisäsi iloisesti, että minimihinta voisi kuitenkin olla euro, se on silti halvempaa kuin oikeassa kahvilassa. Pyysin lisäaikaa pohtia sopivaa summaa ja siirryin nauttimaan kahvistani. Kohta tytöistä pikkuisin kipitti kannuineen kysymään, josko haluaisin lisää kahvia. Kyllä kiitos, minä kiittelin. Tyttö rohkaistui vielä, ja uteli ohimennen kahvia kaataessaan, että paljonko olin ajatellut maksaa. Päätin pitää neitosia vielä hetken piinassa ja sanoin, että viimeinen pala toscakakusta ratkaisee summan.
Nautittuani kahvin, lähdin kiittämään tyttöjä, jotka olivat selvästi tarkkailleet liikkeitäni, etten vain maksamatta poistuisi kahvilasta, ja miten käy toscakakun viimeiselle palalle. Pudotin peltipurkkiin yhden euron kolikon kohteliaasta käytöksestä, siisteistä ja asianmukaisista asuista ja hymyistä, jotka loivat kahvilaan heti ovella mukavan tunnelman. Toisen euron pudotin peltirasiaan siksi, että tytöt osasivat perustella toivomansa minimihinnan ja olivat tietoisia kilpailijoittensa hintatasosta. Kolmannen euron tiputin kuppiin siitä hyvästä, että asiakkaana kiinnostin heitä myös vierailuni aikana ja minulle tultiin tarjoamaan lisää kahvia.
Pidin pienen tauon. Tytöt katsoivat haltioissaan yhä avointa kukkaroani. Lopulta pudotin maukkaasta kahvista vielä 50 senttiä purkkiin ja saman verran lisää toscakakusta. Yksi tytöistä huolestui: eikö kahvi ja kakku ollutkaan hyvää, kun maksoin niistä vähemmän? Kerroin että kakku oli mitä herkullisinta, samoin kahvia join mielelläni kaksikin kupillista. Maksoin niistä toivotun minimisumman.
Vaan sepä ei ollut tänään parasta mitä rahallani sain, sillä hyvää asiakaspalvelua ei korvaa mikään. Kakkua ja kahvia tulee ja menee, mutta taitava myyjä ja hyvä palvelu jäävät mieleen. Niiden perässä asiakas tulee samaan paikkaan uudestaan. Sitä paitsi, kyllä tämä minusta on ihan oikea kahvila!
Varainkeruukampanjaa käynnistettäessä on oiva tilaisuus käydä keskustelua hyvistä tavoista ja asiakaspalvelun merkityksestä. Me aikuiset voimme yhdessä lasten kanssa pohtia omaa ostokäyttäytymistämme ja sitä, miten toinen ihminen pitäisi myyntitilanteessa kohdata ja mitä rahan vastineeksi tulisi tarjota. Ilman ryppyotsaisia tapakasvatusluentoja yhdessä laadittu markkinointi- ja asiakaspalvelusuunnitelma luo turvallisen pohjan myyntityölle, motivoi ja innostaa.
Jälkeenpäin, onnistuneesta vanhempaintapahtumasta poistuttuani harmittelin, etten pudottanut vielä yhtä kolikkoa vanhempainyhdistykselle upeasta kattauksesta ja taustatyöstä.
Leena Herlevi-Valtonen, tiedottaja
Suomen Vanhempainliitto